Internet osaa olla aika mahtava paikka. Joskus saattaa törmätä esimerkiksi ilmoitukseen, jonka laatija haluaisi vaihtaa banaanilaatikollisen Pelit-lehtiä kahvipakettiin tai johonkin muuhun pikkukivaan. Niin meikäläinen meni ja hommasi Juhlamokan ja suklaalevyn hinnalla itselleen reilut parikymmentä kiloa lukemista. Mukana oli sekä täysiä että vajaita vuosikertoja 1990-luvun puolivälistä viime vuoteen asti. Joku ehkä sanoisi tätä keräyspaperiksi, mutta kyllähän me tiedämme paremmin!
![]()
Mitenkään vähättelemättä viime vuosien julkaisuja, halusin paketin oikeastaan vain vanhempien lehtien takia. Ne ovat sisällöltään täyttä kultaa – on erittäin viihdyttävää lukea nuoruuden lempipelien arvostelut uudelleen pitkästä, pitkästä aikaa. Muutenkin 90-luvun puolivälin lehdet ovat minulle julmettu nostalgiapaukku, niitä kun tuli junnuna lainattua kotikylän kirjastosta sen verran tiuhaan tahtiin. Nämä lehdet ovatkin kuin paperisia aikakapseleita, jotka palauttavat mieliimme takavuosien vanhat hyvät ajat.
![]()
Raa'asti jaoteltuna sanoisin, että ennen vuosituhannen vaihdetta julkaistut lehdet iskevät sisällöltään parhaiten, ovathan 90-luvun pelit lähinnä sydäntäni. Nyt pitäisi koittaa vain metsästää jostakin puuttuvat alkupään numerot ja kuntopäivittää muutama repaleinen yksilö hieman parempaan kuosiin. Siinä pitänee turvautua niin ikään internetin ihmemaailmaan, sillä vanhat Pelit-lehdet ovat yksi niistä harvoista asioista. joita ei tunnu koskaan tulevan vastaan kirpputoreilla. Kirppareista puheenollen...
![]()
...eipä niiltä uskoisi helposti boksattuja SNES-pelejäkään löytyvän, mutta toisin kävi. Pääsiäisen kunniaksi heitimme lauantaina pienen maakuntakirpputorimatkan, ja pikkupitäjien kirppikset osoittivat taas kerran mahtinsa. Okei, eivät nämä sporttipläjäykset mitään Super Metroideja tai Captain Commandoja ole, mutta piristivät silti kummasti. Hauskinta oli, että loosissa oli jo 50 prosentin alennuskin – hinnaksi jäi täten 2-3 euroa kappaleelta. Eivät vissiin olleet kelvanneet paikallisille.
Beyond: Two Souls tuli napattua samalla kertaa mukaan parilla roposella. Pidin kovasti Heavy Rainista, joten onhan Ellen Pagen ja Willem Dafoen pikselinaamatkin koettava omin silmin. Ristiriitaisen vastaanoton takia omat odotukseni eivät tosin ole superkorkealla, mutta saas nyt nähdä. On tätä moni kuitenkin kehunutkin. Avoimin mielin ryhdyn pelaamaan, jahka jossakin välissä ehdin istumaan alas.
![]()
Sarjakuviakin tuli poimittua kyytiin. Transformers- ja G.I. Joe -lehtikokoelmani täydentyivät yhdellä numerolla kumpainenkin, ja toki samaan syssyyn oli poimittava myös viiden euron hintainen Yön Ritari -albumi kovakantisena sekä yksi Star Trek: TNG -sarjisläpsykkä silkasta mielenkiinnosta ja rakkaudesta lajiin.
Lopuksi vielä mielenkiintoinen ilmestys, jonka tänään sattumalta bongasimme kävelylenkin yhteydessä erään talon pihalta – oli muuten ihan pakko hieraista silmiä pariinkin otteeseen epäuskon vallassa. Vaan totta se oli: pihan sisustuselementtinä oli n. 1,5-metrinen Vaahtokarkkimies. Huikeeta!
![]()
Mitenkään vähättelemättä viime vuosien julkaisuja, halusin paketin oikeastaan vain vanhempien lehtien takia. Ne ovat sisällöltään täyttä kultaa – on erittäin viihdyttävää lukea nuoruuden lempipelien arvostelut uudelleen pitkästä, pitkästä aikaa. Muutenkin 90-luvun puolivälin lehdet ovat minulle julmettu nostalgiapaukku, niitä kun tuli junnuna lainattua kotikylän kirjastosta sen verran tiuhaan tahtiin. Nämä lehdet ovatkin kuin paperisia aikakapseleita, jotka palauttavat mieliimme takavuosien vanhat hyvät ajat.
Raa'asti jaoteltuna sanoisin, että ennen vuosituhannen vaihdetta julkaistut lehdet iskevät sisällöltään parhaiten, ovathan 90-luvun pelit lähinnä sydäntäni. Nyt pitäisi koittaa vain metsästää jostakin puuttuvat alkupään numerot ja kuntopäivittää muutama repaleinen yksilö hieman parempaan kuosiin. Siinä pitänee turvautua niin ikään internetin ihmemaailmaan, sillä vanhat Pelit-lehdet ovat yksi niistä harvoista asioista. joita ei tunnu koskaan tulevan vastaan kirpputoreilla. Kirppareista puheenollen...
...eipä niiltä uskoisi helposti boksattuja SNES-pelejäkään löytyvän, mutta toisin kävi. Pääsiäisen kunniaksi heitimme lauantaina pienen maakuntakirpputorimatkan, ja pikkupitäjien kirppikset osoittivat taas kerran mahtinsa. Okei, eivät nämä sporttipläjäykset mitään Super Metroideja tai Captain Commandoja ole, mutta piristivät silti kummasti. Hauskinta oli, että loosissa oli jo 50 prosentin alennuskin – hinnaksi jäi täten 2-3 euroa kappaleelta. Eivät vissiin olleet kelvanneet paikallisille.
Beyond: Two Souls tuli napattua samalla kertaa mukaan parilla roposella. Pidin kovasti Heavy Rainista, joten onhan Ellen Pagen ja Willem Dafoen pikselinaamatkin koettava omin silmin. Ristiriitaisen vastaanoton takia omat odotukseni eivät tosin ole superkorkealla, mutta saas nyt nähdä. On tätä moni kuitenkin kehunutkin. Avoimin mielin ryhdyn pelaamaan, jahka jossakin välissä ehdin istumaan alas.
Sarjakuviakin tuli poimittua kyytiin. Transformers- ja G.I. Joe -lehtikokoelmani täydentyivät yhdellä numerolla kumpainenkin, ja toki samaan syssyyn oli poimittava myös viiden euron hintainen Yön Ritari -albumi kovakantisena sekä yksi Star Trek: TNG -sarjisläpsykkä silkasta mielenkiinnosta ja rakkaudesta lajiin.
Lopuksi vielä mielenkiintoinen ilmestys, jonka tänään sattumalta bongasimme kävelylenkin yhteydessä erään talon pihalta – oli muuten ihan pakko hieraista silmiä pariinkin otteeseen epäuskon vallassa. Vaan totta se oli: pihan sisustuselementtinä oli n. 1,5-metrinen Vaahtokarkkimies. Huikeeta!
